Tarina housuista

Viime elokuussa tarvitsin paniikinomaisesti juhlahousut. Marssin makutuomarin kanssa kiertämään Stockaa ja Sokosta, joista jälkimmäisessä ihastuin kotimaisen merkin ihaniin, mutta ah-niin-kalliisiin sireeninliiloihin housuihin. Kyseinen merkki on tunnettu siitä, että mitoitus on melko niukkaa ja suunniteltu "pitkille ja hoikille". Kun vihdoin sain ängettyä itseni _iso_kokoisiin housuihin, joissa oli noin puoli metriä liikaa lahjetta, totesin housut edelleen ihaniksi, mutta hinta-laatusuhteen heikoksi. Ja itseni surkeaksi pulleroksi. Kotimatkalla sain muistaakseni itkuraivarin.

Ja kuinkas sitten kävikään? Ostin eilen samaiset housut Sokkarin 3+1 päiviltä, ainakin kaksi kokonumeroa pienempinä. Ne sujahtivat jalkaan oikein mukavasti. Samoin hinta oli kutistunut reilusti, luksushousuista maksoin loppujen lopuksi vaivaiset 29,50!

Eli hyvä mieli on, vaikka vaaka oli pompsahtanut tällä viikolla runsaat 1,5 kg ylöspäin. Nyt lienee enimmäkseen kysymys siitä silloin tällöin toistuvasta turvotuksesta, joten ehkä ensi viikolla saadaan luotettavampi lukema. Pienentynyt vaatekoko antaa uskoa siihen, että hommassa ollaan menossa oikeaan suuntaan. Ostin muuten viime viikolla uudet farkutkin, niin pientä tuumakokoa en muista ennen omistaneeni. Painoa on kyllä silti edelleen paljon reippaammin kuin nuorempana, joten ilmiö on hyvin mielenkiintoinen...